Lupasin olevani hysteerinen, skitso ja epäluuloinen ämmä. En ihan päässyt "tavoitteeseeni", vaikka pari kertaa itku kurkussa olen asiasta jonkun kanssa keskustellutkin. Parin päivän leskeys on pian ohitse, ja puolikkaani on kotona. Olen kehittynyt huomattavasti. Olen ajatellut typeriä suhteellisen harvakseltaan.

Totuus: Aika paljon edelleen, mutta vähemmän, ilman paniikkia.

Mikä hienointa, en ole sortunut syömään lievittääkseni sekavien tunteiden ja epärealististen pelkojeni taustalla olevaa vitutusta. Ennen kaikkea, olen hallinnut paitsi mieltäni - myös ruumistani ennennäkemättömällä tavalla. Voisin kehua olleeni jopa tyyni, ellen karsastaisi kyseistä sanaa kuin ruttoa.

Minä en ole tyyni.

Huomenna vesijuoksemaan ja vaa´alle. Paino on luultavasti viikonlopun ja rikkoontuneen nilkkani ansiosta noussut. :/