Alkushokista toivuttuani päätin toden teolla tehdä asioille jotain. Poljettuani veren maku suussa 11 km viimeisimpien clubihittien tahdissa ja puserrettua järjettömiä sarjoja penkillä, tein vielä tuskallisen lenkin koiran kanssa. Päätin hetkellisesti myös näännyttää itseni nälkään.

Tässä vaiheessa fitness-hullu astui kuvioihin, ja opasti oikeaan suuntaan. Jätin välittömästi tietyt ruokailutottumukset ja ruoka-aineet pois ja imin itseeni kaiken mahdollisen tiedon laihduttamisesta, kiitentymisestä ja oikeasta ruokavaliosta - ensi kertaa toiselta ihmiseltä. Olen jo teini-ikäisestä asti lukenut innolla laihdutusoppaita ja vannonut ikuisen laihuuden nimeen. 20-vuotiaana olin jo kokeillut kolmea, tai neljää eri "laihista" (kuten esimerkiksi ZONE-diettiä) ja varsin perillä kaloreiden laskennasta ja siitä, millä juoksumäärällä kulutan syömäni voikkaleivän.

Aiemmin olen ollut yksin. Nyt minulla ja fitness-hullulla on yhteinen salaisuus. Painonvartijat. KYLLÄ! Minä alan laskea pisteitä. Ja sitähän ei sovi alle 50-kiloisena kenellekään ääneen paljastaa. Eikä moista voi fitness-hullukaan mennä sanomaan, sillä hänen treenimäärällään on vähintäänkin arveluttavaa käyttää paitsi lisäravinteita, myös vahtia ruokaa laihduttajien pistetaulukon mukaan. No, niin tai näin. Nyt on vedetty jotain kapselia, joka kuulemma estää hiilareiden kertymisen ruumiiseen, syöty niin helvetin terveellisesti ja liikuttu. Käyn kohta ostamassa rasvanpolttokapseleita, joita minulle suositteli luonnollisestikin fitness-hullu.

Voin kyllä myöntää olleeni eilen aivan sairaan nälkäinen illalla. Mutta minulla ei vielä olekaan sitä Painareiden opasta käsissäni, josta voisin katsoa, mitä saa syödä ja mitä ei. Niinpä jätin oikeastaan syömättä kokonaan. Toki söin jotain, mutta sellaisia varmoja, rasvattomia juttuja.

Siiderin ja minun jäähyväiset ovat kyllä olleet kovin karvaat. Mitenhän tästä eteenpäin... Fitness-hullu käski vetää kirkasta viinaa, jos on pakko ottaa. Sillä lailla!